Elämää

”Mä en ole tarpeeksi hyvä”

Tämä teema on ollut todella läsnä jo jonkin aikaa, se on muhinut pinnan alla saavuttamattomissa ja tänään se pulpahti pintaan. Sain tästä ajatuksesta otteen.

Mä en oo tarpeeksi hyvä.

Mitä se edes tarkoittaa? Se tarkoittaa, että olen luonut jonkin tavoitteen – odotuksia ja näen että en ole nyt siellä. Mä uskon mun luomaan tarinaan, että mun pitäis olla jo jossain muualla. Tunnen että olen jäljessä. Mun pitäis olla jo perillä. Mun pitäis olla jo parempi. Kaikki muut on niin paljon parempia. Mussa on selvästi jotain vikaa.

Mä olin luonut oman tavoitteen jo kuukausia sitten – halusin alkaa kirjoittaa blogia. Mun odotukset oli, että pystytän blogin ja sitten alan kirjoittaa ja sitten blogi on osa mun elämää. Kuukaudet vieri, eikä mulla tuntunut olevan mitään sanottavaa. Tai oikeastaan mulla ei ollut mitään tarpeeksi hyvää sanottavaa. Mulla oli tosi selkeät tavoitteet mistä haluan kirjoittaa ja millä tyylillä ja miten homma toimii. Elämä ei kuitenkaan seurannut mun suunnitelmia. Mulla ei ollut mitään sanottavaa niistä aiheista mitä olin suunnitellut eikä ainakaan sillä tyylillä mitä olin suunnitellut – eikä homma vaan toiminut niin kuin sen olisi pitänyt.

Mä tiedän, että osaan kirjoittaa. Se on mulle tosi vaivatonta, sitten kun tekstiä tulee, niin se vaan virtaa tai oikeastaan vyöryy musta ulos. Nyt kun mitään tekstiä ei kuitenkaan syntynyt vaikka miten yritin, aloin jo toistella itselleni, että ”en mä oikeesti osaa kirjoittaa”. Hetken epätoivossa vellomisen jälkeen onneksi muistan, taas kerran, että jos koitan vääntää musta irti jotain ennalta määrättyä, luon odotuksia ja paineita, ja se on varmin tapa tyrehdyttää kaikki luovuuden kanavat! Mä en vain ole ihminen, joka voi suunnitella luomistaan. Mä en voi aikatauluttaa, että nyt istun alas ja kirjoitan blogitekstin. En ainakaan tällä hetkellä. Monet pystyy siihen ja olen koittanut omaksua näiden ihmisten toimintatapoja ja lopulta päätynyt siihen lopputulokseen, että mä en ole tarpeeksi hyvä. Mä en vaan osaa. Ei musta oo tähän.

Nyt onneksi muistin. Muistin ottaa kädet pois silmiltä ja huomaan että en olekaan umpikujassa! Ei mun tarvitse tehdä asioita niin kuin muut ihmiset tekee! Ei mun tarvitse tehdä asioita täydellisesti – riittää kun aloitan. Ensimmäinen horjuva askel riittää. Sen jälkeen voin vetää henkeä ja päättää ottaa ehkä ihan uuden suunnan tai sitten jatkaa eteenpäin ja ottaa toisen horjuvan askeleen. Jokainen tehty askel on juhlimisen arvoinen ja jokaisen hataran askeleen jälkeen osaan paremmin. Jos en heti täytä omia odotuksiani ja tavoitteitani, se ei tarkoita että en ole tarpeeksi hyvä. Se ei tarkoita että olen epäonnistunut! Se tarkoittaa vain sitä, että uskon, että mun pitäisi olla jossain muualla, että tämän tilanteen pitäisi olla erilainen. Byron Katie sanoo, että tämä on ”arguing with reality” – väittelyä elämä kanssa ja että ”if you argue with reality – you will lose, but only 100% of the time.” Tämä hetki on juuri näin kuin se on. Minä olen juuri tällainen. Tässä hetkessä mikään ei voisi olla eri lailla. Jos uskon ajatuksiini, jotka kertovat, että mun pitäisi olla parempi tai mitä tahansa muuta, se aiheuttaa tuskaa, tai vähintään tuskailua.

Nyt taas muistuttelen tätä itselleni ja katson näitä omia uskomuksia ja odotuksia silmästä silmään. Mä valitsen uuden tien. Mä saan kokeilla tämän blogin kanssa, mä saan kokeilla erilaisia juttuja ja katsoa mikä toimii. Mä saan julkaista tämän muiden nähtäville, vaikka en tiedä mihin se johtaa. Saan ottaa huteria askeleita ja vaihtaa suuntaa. Mä saan aloittaa ennen kuin kaikki on täydellistä. Mä saan päästää irti täydellisyydestä. Mä olen tarpeeksi hyvä.

Tämä toimikoon myös muistutuksena sulle, että sä olet myös tarpeeksi hyvä. Millaisia odotuksia olet itsellesi luonut? Tunnistatko itsessäsi ankaruutta tai täydellisyyden tavoittelua? Onko se rajoittanut sua tekemästä jotain mistä olet pitkään haaveillut? Uskalla kääntyä ympäri ja katsoa näitä uskomuksia. Uskalla astua se ensimmäinen hutera askel! Me ja tää maailma tarvii sua ja sun luovuutta – sun luovia taitoja!

Vedetään yhdessä syvään henkeä ja astutaan kohti epävarmuutta ja kohti sitä elämää jota me ollaan tänne tultu elämään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *